Vuonna 2012 kesäkuussa päätin/rupesin hyödyntämään tuota omaa käsityökirjoja käytännössä.
Toisin sanoen mulla on kirjoja joissa on ohjeita virkkauksista, neuleista, huovutuksesta, ompelusta, lankojen värjäyksestä yms.
Unohtaa ei kuitenkaan sovi, että löytyy paperiaskarteluunkin liittyviä kirjoja.
Niistä voin mainita korttien tekemisessä apuna käytettävää Maijun kirjaa, jota olen onnekseni edes selaillut.
Siispä ystäväni Mirjan ja tyttäreni Pian kanssa rupesimme oikein urakalla, kukin omassa kodissaan, tähän yhteiseen "haasteeseen".
Haasteena on tehdä yksi käsityö kirjassa olevan ohjeen mukaan. Helppoa kuin heinänteko!
Niinhän sitä luulisi, mutta lyhyeksi jäi minun osaltani tuo tempaus.
Tästä neulekirjasta löysin ja valitsin ohjeen: pienokaisen neulehaalari.
Sopivasti tyttäreni opiskelukaveri odotti esikoistaan, niin ohjeen valitseminenkin loksahti paikoilleen.
Lanka puikoille, kirja lukuetäisyydelle ja eikun hommiin!
Mikä kumma mahtoi minun reippaasti alkaneen neulomisvimman sekoittaa. Etukappale haalarista on valmiina, takakappale puolessavälissä ja sitten seis.
Silmukkaakaan en ole langasta tuon jälkeen neulonut.
Tuolla se makaa keskeneräisenä laatikossa. Välillä siirrän sitä sivummalle etsiessäni johonkin toiseen työhön lankaa, mutta keskeneräinen haalarintekele jatkaa piilosilla oloaan samassa laatikossa minne sen "hukkasin".
Kuvassa olevat villasukat valmistuivat uunituoreelle isälle, mutta pikkumiehen villahaalari on edelleen kesken. Eipä tuo yritelmä enää edes mahtuisikaan vipeltäjälle, sen verran on poika jo kasvanut.
